Saddamin Postilokero

Kuukausi sitten olimme pääkaupunkiseudulla eräässä lähiöiden lähiössä, jossa asui niin paljon vähiksiä ja urpoja, että ajoittain hermoja kiristeli aivan saatanasti. Asukkaille jaettavassa tiedotteessa kävi ilmi, että työmiehillä pitää olla esteetön pääsy niihin paikkoihin, missä työt tultaisiin suorittamaan. Reilusta parista sadasta asunnosta ilmeisesti vain kymmenessä osattiin lukea, koska kaikissa muissa asunnoissa meni puolet ajasta siihen, että ensin raivattiin kaikki romut ja kukkaruukut pois tieltä. Sen jälkeen jotkut vielä kehtasi kitistä, kuinka paljon vaivaa heille aiheutui siitä, että ME siirrettiin niitä räkäpallojen kuorruttamia kirjoituspöytiä ja kirjahyllyjä pois ikkunoiden edestä selkä vääränä. Saatanan apinat!

Vaikka lähes kaikilla asukkailla oli ongelmia ymmärtää tiedotteessa annettuja ohjeita niin kyllä nämä eläinihmiset veivät taas potin kotiin. Hekään eivät ymmärrä tiedotteesta mitään muuta kuin sen, että heidän kusenhajuisiin persläpiinsä on joku tulossa tekemään jotain töitä. Voi helvetin perse sitä puhelimen pirinää, kun kaikki kissojen, koirien, häkkimarsujen, käpylehmien ja undulaattien omistajat alkavat soittaa kilpaa ja sopia minuutilleen tarkkaa aikaa, milloin meidän sopisi tulla heidän karsinoihinsa. Automaattinen oletushan on se, että me päästetään kissat vapaiksi ja tehdään koirista rukkaset jos omistaja ei ole paikalla vahtaamassa ja päivittelemässä, kuinka vaarallinen ja arvaamaton perheen kaksikiloinen villakoira voi olla. Siinähän sitten yrität sopia näiden kaikkien höyrypäiden kanssa jotain tarkkaa aikaa, kun kalenteri on autossa ja ainut hollilla oleva paperi on sepaluksesta roikkuva vessapaperin palanen. Tietäähän sen, että kitinää ja sanomista siitä vain tulee lopulta, kun yrität näiden kanssa hoitaa yhtään mitään. Karu totuus kun vain sattuu olemaan se, että kaikkien hamstereiden ja kultakalojen omistajien kanssa ei voi sopia mitään aikoja, koska siellä saisi olla muuten vahtaamassa viikonloputkin kellon kanssa, jahka heille sattuisi sopimaan joku tietty päivä ja aika - mielellään kolmen ja neljän välissä iltapäivällä, koska herätyskello soi työttömillä vasta kahden jälkeen.


Ei näistä eläinihmisistä tämän enempää tällä kertaa. Samaisessa kohteessa tuli vastaan eräs maahanmuuttaja-asukki, jonka ovessa oli valikoivin "ei mainoksia"-lappu, mihin olen koskaan törmännyt.

Kieltämättä sai ihan makoisat naurut. Varsinkin, kun asukkaalla ei tosiaan ollut kotonaan muuta kuin kuva Allahista ja patjanjämät homehtumassa olohuoneen nurkassa. Tarpeeseen siis tulisi sossun tarjoamat huonekalut ja elektroniikka. Toivottavasti hän ei tosissaan luule, että Posti-Patella olisi aikaa alkaa valikoimaan näitä hänelle mieluisia mainoksia, vaikka olisi minkälainen hymäri raapustettuna lapun perään. Kaupanpäälle tulee aivan varmasti Kirkko ja Kaupunki, Perussuomalaisten viikkojulkaisu sekä työkkärin avoimet työpaikat-lehti. Tulisi aivan varmasti jos minä jakaisin mainoksia näille kaiffareille.