Dr. Greenthumb

Kaikista parhaimpia kohteita ovat ne asunnot, joissa ei ole ketään kotona. Silloin voi keskittyä pelkästään työntekoon eikä tarvitse sosialisoida ja selostaa jokaista työvaihetta. Noin viikko ennen töiden aloittamista asukkaille jaetaan tiedote, jossa kerrotaan kaikki tarpeellinen. Silti näitä samoja asioita jankataan päivästä ja asunnosta toiseen. Sitten on näitä tapauksia, joissa saa olla jatkuvasti varuillaan. Asukas ei osoita suuremmin mielenkiintoa työntekoamme kohtaan, mutta härvää ja haahuilee selän takana jatkuvasti. Tekisi mieli sanoa, että "istu nyt vittu hetki aloillas äläkä pyöri edestakaisin kuin joku piriä vetänyt salapoliisi". Jos tyyppi vaikuttaa muutenkin 'epäilyttävältä' niin siihenhän se aika ja energia meneekin, kun odottaa saavansa moran selkään. Aina pitää olla silmät selässä eikä pidä koskaan mennä yksin mihinkään asuntoon, ellei ole pumppuhaulikkoa mukana. Ei pidä luottaa muuhun kuin omaan vaistoon, ja jos jostain asunnosta tulee sellainen fiilis, että sinne ei kannata mennä niin silloin se jätetään väliin. Harvemmin näin tulee kuitenkaan tehtyä. Jäisi muuten parhaat tarinat kertomatta.

Tänään oltiin Helsingissä eräässä lähiössä. Asukas ei ollut kotona. Eteisestä katsottuna asunto näytti likaiselta, sekaiselta ja muutenkin kaikin puolin sotkuiselta. Ilma oli tunkkaista. Tuli vähän sellainen fiilis, että onkohan siellä kukaan edes asunut vähään aikaan.

Vaikka kukaan ei tullutkaan avaamaan ovea niin varma ei voinut olla siitä, että asunto olisi tosiaan ollut tyhjillään. Monesti asukas ei vaan halua avata ovea ja sitten, kun sisään tullaankin yllättäen yleisavaimella niin mennään joko makkariin "piiloon" tai ei olla moksiskaan. Itse koen epämiellyttävänä sen, jos tiedän asunnossa olevan jonkun, mutta hän ei halua tulla nähdyksi, esittää nukkuvaa tai jotain muuta vastaavaa.

Eteisessä olevista kengistä ja vaatteista päätellen asunnossa asui myös lapsi tai lapsia. Tässä tapauksessa en pitänyt siitä ajatuksesta, koska asunto muistutti enemmän narkkiluukkua kuin lapsen kotia. Eteisen päädyssä oli lastenhuone. Katsoin oliko siellä ketään. Ei ollut. Eikä se näyttänyt muutenkaan tavalliselta lastenhuoneelta. Jotain negatiivista energiaa oli liian paljon, en pitänyt siitä. Tämäkö muka onnellisen lapsen huone, ei voi olla..

Siirryttiin keittiöön. Siellä oli yhtä sekaista kuin muuallakin. Astiat tiskaamatta, tavaroita lattialla ja roskapusseja haisemassa. Tiskipöydän vieressä paloi kirkas lamppu ja lampun alla oli kolme pientä kasvia. Ei tarvinnut kahta kertaa katsoa. Kannabishan se siinä onnellisena kasvoi. Asukas oli ilmeisesti vasta aloitteleva hampuusi. Testikappaleet kasvoivat keittiössä, mutta vaatehuoneeseen oltiin jo aloitettu rakentaa tulevaa plantaasia. Hyllyt oli tyhjennetty yrttejä varten ja 400w spna-lamput osittain asennettu. Toivoin todella, että tässä kodissa ei asuisi yhtään lasta.