Oltiin Helsingissä lähellä Vallilaa. Talo oli korkea kymmenkerroksinen entinen opiskelija-asuntola, joka oli sittemmin muutettu tavalliseksi vuokrataloksi. Ulkoapäin ei uskoisi, mitä kaikkea sekin talo pitää sisällään. Asunnot oli suurimmaksi osaksi yksiöitä, joissa asui paljon nuoria, vanhuksia, alkoholisteja sekä muusta maailmasta eristäytyneitä ihmisiä. Jokaista kerrosta kohden oli myös yksi isompi asunto, joissa asui yleensä lapsiperheitä. Yhden lapsiperheen muistan erityisen hyvin. Perheeseen kuului vanhempien lisäksi viisi lasta ja tämä perheen isä näytti aika paljon tunnetulta suomalaiselta reggae-artistilta Jukka Pojalta, ja meininki perheessä oli muutenkin aika hipanderia. En olisi ihmetellyt, vaikka olisivat pitäneet olohuoneessa kanalaa ja parvekkeella lehmää. Sen verran paljon oli kämpässä yrttiruukkuja ja lapsillakin oli jotkin helvetin heinähatut päässä.
Päästiin lopulta ylimpään kerrokseen ja ihailtiin rapun ikkunasta hienoja näkymiä. Mietin mielessäni, että onnekkaat paskiaiset saavat nauttia näinkin hienoista näkymistä joka päivä. Soitettiin ovikelloa. Oven avaa lihava noin 30-35v rekkakuskin näköinen, tai ei sittenkään..työttömän näköinen yskivä mies. Sisältä lehahtaa rappuun lämmin paskan, hien ja kusen haju. Mies haisevassa ja nuhjuisessa Iron Maidenin t-paidassa ja rikkinäisissä kolmiraitaverkkareissaan toivottaa meidät tervetulleiksi sisälle. Kiitos. Yleensä itsellä on tapana riisua kengät eteisessä, kun tulen toisten kotiin. Nyt piti jo miettiä taas pari kertaa kannattaako mielummin liata sukat vai kengänpohjat. Likasin sukat, jälleen kerran.
Asunto oli pimeä kuin rotan loukko. Asukasta ei paljon tuntunut hienot näkymät ikkunoista kiinnostavan, koska niitä oli ahkerasti peitetty jätesäkeillä. Ainoastaan vessaan ja liesituulettimeen sai valon. Jo eteisessä kiinnitin huomiota siihen, että normaalisti ihmisillä saattoi siellä olla läjä mainoksia, Hesareita tai muita ilmaisjakelulehtiä. Tällä kaverilla ei ollut mitään näistä vaan läjäpäittäin vanhoja pornolehtiä - Jallua ja Kallea. Kansista päätellen vanhimmat oli jostain 70-luvulta. Kai niitäkin jaksaa vielä tänä päivänä joku "lukea". En kehdannut sitten kiinnittää näihin sen enempää huomiota vaan otin suunnaksi keittokomeron, jonne piti mennä olohuoneen poikki. Olohuone oli kuin pommin jäljiltä. Lattia oli tahmainen ja täynnä epämääräisiä paperitolloja, likaisia kalsareita ja pornolehtiä, tietenkin. Seuraavaksi kiinnitin huomiota siihen, että Iron Maiden-mies tykkäsi kuunnella levyistä päätellen paljon musiikkia ja dvd-koteloista päätellen katsoa paljon leffoja. Olin tavallaan oikeassa. Tarkempi katsaus paljasti, että ne kymmenet levypinot ja sadat pöydillä, lattioilla ja hyllyillä lojuvat "cd-levyt" eivät olleetkaan musiikkia vaan ehtaa pokea. Hädissäni yritin löytää katseellani edes yhden tavallisen leffan, mutta turhaan. Ei yhtään James Bondia vaan pelkkää gangbangeriä, teen slutteria, ass crappersiä, käsirasvaa ja talouspaperia. Kusen, hien ja paskan lisäksi aloin haistaa myös..
Asukas ei tuntunut olevan moksiskaan omasta pienestä runkkuluolastaan. Siellä hän istui sängyllään, kääri ja poltti sätkää samalla, kun täytti jotain vanhaa Jallun sanaristikkoa. Keittiöstä päätellen siellä oli myös joskus tehty ruokaa. Vaikka tiskipöydälläkin oli kymmeniä poke-leffoja kaikkien alan lehtien lisäksi niin ainakin kahdella paistinpannulla oli vuoden vanhat spyttärin jämät kasvamassa hometta, tiskeistä puhumattakaan. Nenän kautta hengittäminen oli jo mahdotonta, suun kautta hengittäminen vaan aivan helvetin epämiellyttävää. Se kaikki paska alkoi jo taas maistua suussa. Mentiin kylppäriin.
Muuhun asuntoon nähden kylpyhuone ei ollut aivan yhtä pommi kuin keittiö ja olohuone. Lattialla lojui 5:n ja 10:n euron seteleitä, lisää pornolehtiä ja yllätys yllätys..pornoleffoja pesukoneen päällä vino pino, niin ja tietenkin jarruraitojen värittämiä kalsareita. Mietin taas mielessäni tätä tapausta. Kuinka surullista voikaan olla tuon miehen elämä? Kuinka surullista nähdä, että ainoa valo elämässä tulee 32-tuuman kuvaputkitelkkarista pornoleffan välityksellä. Onko hänen itsetuntonsa niin nollissa, että on aivan turha edes yrittää saada naista. Selkeästi jossain vaiheessa elämää on usko menetetty naisiin ja enää ainut lohtu tulee noiden leffojen kautta. Se hyvä fiilis, joka kestää hetken, kunnes paha olo tulee entistä pahempana takaisin. Meidän oli aika lähteä ja toivottaa hyvät päivänjatkot. Kaukosäädin kädessä hän morjensti takaisin ja telkkarin testikuva jo syyhysi alkavaksi kello kahden luontoelokuvaa. Kiitos ja näkemiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti