Hell's Kitchen

Lukemattomia kertoja on meinannut tulla oksennus ihmisten (=eläinten) asunnoissa. Kodeista ei näissä tapauksissa voida puhua. "Koti merkitsee turvallisuutta, rauhallisuutta, menneisyyden muistoja ja tulevaisuuden suunnitelmia. Se on paikka jossa ihminen kokee olevansa oma itsensä ja jossa hän voi tehdä itselleen tärkeitä asioita". Sellainen ihminen, joka kokee olevansa oma itsensä paskan ja saastan keskellä voi minun puolestani toteuttaa itseään Tattarisuon kaatopaikalla. Siellä muiden rottien, lokkien ja luteiden seassa voisivat sitten kusta ja paskoa minne ikinä mieli tekee. Syödä ja jemmata pilaantunutta ruokaa niin paljon kuin käsiinsä saa vain haalittua. Tehdä kaikkia mahdollisia "itselle tärkeitä asioita", ja lopulta kuolla onnellisena pirin surkastuttamien aivojensa suurimpaan aikaansaannokseen - pahvimajaan, jota voisivat ylpeinä kodikseen kutsua. Todellinen kuolinpesä sanan jokaisessa merkityksessä. Veronmaksajilta säästyisi pitkä penni, kun ei tarvitsisi elättää näitä hintavissa terraarioissa eläviä himohamstereita, joiden jälkiä pitäisi vielä korjata, jotta ne voisivat tuhota kaiken uudestaan. Loputon oravanpyörä, jossa häviäjänä on aina rehellinen Suomessa asuva työtä tekevä ihminen.

Keittiöt ovat kaikista pahimpia paskan keskuksia asunnoissa. Sinne jemmataan kaikki mahdollinen ruoasta, tiskeistä ja roskista lähtien. Monia ihmisiä ei tunnu haittaavan, vaikka tiskit olisivat seisseet puolikin vuotta paikoillaan - tai mahdollisesti vaihtaneet jo moneen kertaan paikkaa. Sen verran homeisia lautasia ja paistinpannuja on tullut vastaan, että on lähestulkoon suurempi ihme jos ne eivät osaisikaan kävellä.

Yhden kerran on asukkaan keittiössä ollut niin karmea haju, että sen seurauksena olen joutunut oksentamaan keittiön lavuaariin. Keittiön lavuaariin sen takia, koska en vaan yksinkertaisesti olisi ehtinyt juosta vessaankaan.
Asukas ei ollut kotona. Ulko-oven avattuani olin jo aivan varma, että asunnossa on ruumis. Haju oli niin järkyttävä. Pakkohan se oli tarkistaa, jos siellä olisi jokin ruumis mädäntymässä jossain kolossa. Asunto oli aivan hirveässä kunnossa, mutta missään ei näkynyt mitään merkkejä mistään kuolleesta - ei ainakaan vielä. Keittiönovi oli kiinni. Tuntui, että haju tuli sieltä, joten avasin varovasti oven. Sieraimiini lehahti niin pistävä raadon haju, että välittömästi nousi pala kurkkuun. Vedin oven kiinni ja menin parvekkeelle hengittämään raikasta ilmaa. Mikä helvetti siellä mädäntyy!? Pakko pidättää hengitystä ja yrittää uudestaan. Avasin oven. Keittiössä parveili ampiaisen kokoisia kärpäsiä, niitä oli kymmeniä. Mitään muuta ei kuitenkaan näkynyt, ei mitään niin poikkeavaa, että olisin saanut selville hajun alkuperän. Jostainhan sen on tultava, ajattelin ja aloin käydä katseellani läpi lattioita. Jossain on kuollut rotta tai hiiri, mutta ei, mitään ei löytynyt. Oli pakko käydä parvekkeella ottamassa lisää happea. Kakominen oli jo sitä luokkaa, että oksennus saattoi tulla hetkenä minä hyvänsä. Varsinkin jos erehtyisin hengittämään edes yhdet henkoset sitä spurgukämpän pilaamaa "raikasta" ilmaa. Huomasin, että jääkaapin alareunasta oli valunut jotain tummaa nestettä lattialle. "Helvetin kärpäset, pöriskäähän vittuun nyt mun naamalta", erehdyin sanomaan ja hengittämään suun kautta samalla, kun avasin jääkaapin oven. Alahyllyllä oli varmaan viiden kilon edestä umpimädäntynyttä lihaa läpinäkyvissä muovipusseissa. Liha oli saanut jo kauniin valkoisen kuorrutteen päällensä. Se haju ja näky iski kuin tsunami suoraan selkäytimeen. Tiskiallas oli selän takana, joten käännös ympäri ja lievä etukeno kohti lavuaaria. Sieltä tuli pitakebab ja raejuustot nestemäisessä muodossa. Olisi tullut sisuskaluja myöten maksa ja haimakin, mutta ymmärsin itsekin, että on ehkä parempi vaihtaa maisemaa jos haluan laattaamisen loppuvan tällä vuosituhannella. Työkaveri nauroi kippurassa ja kysyi: "Mitäs nyt tehdään?" Laitetaan raporttiin eikä tulla enää ikinä takas!

Alla muutama kuva erinäköisitä keittiöistä, joihin on tullut törmättyä kuluneen vuoden aikana..