Hampuusi

Kannabiksen kotikasvatus tuntuu olevan suhteellisen yleistä tänä päivänä. Kuukauden sisällä on tullut vastaan jo kaksi selkeää tapausta, joissa molemmissa on nähty kohtalaisen paljon vaivaa tämän höpöheinän kasvatuksen suhteen. Molemmissa tapauksissa tämä voimakkaasti tuoksuva puutarha on sijoitettu lastenhuoneen vaatekomeroon.

Viimeisin tapaus tuli vastaan pari päivää sitten. Olimme lähellä Kalliota, tätä päihteiden ja huorien mekkaa. Asukas oli aiemmin soittanut ja sopinut, että tulisimme hänen asuntoonsa vasta loppuviikosta, koska silloin hän saisi "koiransa" hoitoon. Saavuimme sovittuna päivänä. Oveen oli jätetty lappu, jossa luki: "Asuntoon voi mennä, koira on tämän päivän hoidossa." Menimme asuntoon. Heti ulko-oven avattuamme nenään iski aivan tajuton kannabiksen haju. Tiesimme jo siinä vaiheessa, että asunnossa on oltava jonkinlainen kannabisviidakko. Ihme jos naapurit eivät olleet haistaneet sitä käryä missään vaiheessa, koska sen verran voimakas tuoksahdus oli kyseessä. Koiraa hänellä tuskin oli, koska mitään koiran olemassaoloon liittyvää ei asunnosta löytynyt. Kieltämättä oli ihan hyvä keino pelata lisäaikaa meidän tuloa ajatellen. Asunnon kaikki fönärit oli sepposen selällään, mutta tuuletus ei ollut kovin tehokasta tai ainakaan tuottanut haluttua tulosta. Olohuoneen nurkkaan oli kasattuna autostereoita ja muuta rompetta. Näyttivät siltä kuin ne olisivat olleet varastettuja. Muuten asunto oli aika tavallisen näköinen. Lasten leluja oli olohuoneen lattialla ja lapsen makuuhuonekin oli normaalin poikalapsen huoneen näköinen.

Vaikka asunnossa oli erittäin vahva marijuanan haju, niin missään ei näkynyt mitään kotihortonomiaan liittyvää. Ei tietenkään. Sitähän varten asukas oli soittanut ja sopinut ajan, jolloin voisimme tulla asuntoon. Hän tarvitsi vain pari päivää aikaa kärrätäkseen kaikki puskat väliaikaiseen jemmaan johonkin, ehkä kellariin. Haju oli kuitenkin epäilyttävän vahva, joten olin sitä mieltä, että jossain niiden oli oltava jemmassa. On se nyt perkele, kun työmies haistaa paukut, mutta missään ei muka ole itse tuotetta. Lapsen makkarissa oli vaatehuone. Siellähän sen kasvimaan oli oltava, ja siellähän se oli. Hyllyjen edessä oli noin pari metriä korkea vanerilevy, jonka takana oli kirkas lamppu, sumupullot ja muut härpäkkeet, mutta itse tuote puuttui edelleen. Ne oli siirretty parempaan jemmaan meidän vierailun ajaksi. Olin hiukan pettynyt, kun en saanut konkreettista todistusaineistoa tämän kotikasvattajan puuhista. Toisaalta, vittuakos minä olisin tehnyt, vaikka asunnosta olisi löytynyt sata kasvia. Jokainen tehkööt minun puolestani mitä tykkää. Eikä tuo kotikasvatuskaan ole omasta mielestäni pahimmasta päästä, kun puhutaan huumerikollisuudesta. Eniten tässäkin tapauksessa ehkä hiersi ajatus siitä, että hänellä oli pieni poika, jonka vaatehuoneessa tätä kasvatusta harrastettiin.

Juuri, kun olimme lähdössä, kiinnitin huomioni vielä erääseen seikkaan. Olohuoneessa oli keskikokoinen arkku, joka toimi olohuoneen pöytänä. Se on ihan normaalia, onhan meilläkin himassa samanlainen. Se, että arkun alareunasta lähti sähköjontoja oli taas hiukan epäilyttävää. Pakkohan sinnekin oli kurkata, koska se olisi muuten jäänyt kaivelemaan jälkeenpäin. Eipä tullut suurena yllätyksenä, että sinnekin oli rakennettu pieni kasvattamo miehen pössyttelyjä varten. Jos Suomen poliisi maksaisi minulle kymmenen euroa jokaisesta käräytetystä hampuusista, olisin aika rikas mies..